Mama of Africa – Prof Wangari Maathai, Peace Prize Winner 2004 – RIP

Posted On thUTCp30UTC09bUTCFri, 30 Sep 2011 21:52:50 +0000 25,2007

Filed under Archives - History
Tags: , , ,

Comments Dropped one response

The death of Prof Wangari Maathai on 25 September 2011 came unexpectedly and has shocked and saddened very many people all over the world. She contributed so much to the world through the Green Belt Movement, through her work promoting women’s rights, and through her tireless campaigns for peace and the environment, especially in Africa.
Prof Maathai was a courageous and committed woman, and was awarded the Nobel Peace Prize in 2004 for her contribution to sustainable development, democracy and peace.
Prof Maathai was imprisoned several times for her outspoken advocacy but never deterred from campaigning.
She was an inspirational public speaker and always an imposing figure in magnificent colourful African dress.
Around the world she will be sadly missed as inspiration to many people promoting sustainable development, peace and democracy.
– – – – – – – – – – – – –

Wangari Muta Maathai was born in Nyeri, Kenya (Africa) in 1940. The first woman in East and Central Africa to earn a doctorate degree. Wangari Maathai obtained a degree in Biological Sciences from Mount St. Scholastica College in Atchison, Kansas (1964). She subsequently earned a Master of Science degree from the University of Pittsburgh (1966). She pursued doctoral studies in Germany and the University of Nairobi, obtaining a Ph.D. (1971) from the University of Nairobi where she also taught veterinary anatomy. She became chair of the Department of Veterinary Anatomy and an associate professor in 1976 and 1977 respectively. In both cases, she was the first woman to attain those positions in the region. Wangari Maathai was active in the National Council of Women of Kenya in 1976-87 and was its chairman in 1981-87. It was while she served in the National Council of Women that she introduced the idea of planting trees with the people in 1976 and continued to develop it into a broad-based, grassroots organization whose main focus is the planting of trees with women groups in order to conserve the environment and improve their quality of life. However, through the Green Belt Movement she has assisted women in planting more than 20 million trees on their farms and on schools and church compounds.

In 1986, the Movement established a Pan African Green Belt Network and has exposed over 40 individuals from other African countries to the approach. Some of these individuals have established similar tree planting initiatives in their own countries or they use some of the Green Belt Movement methods to improve their efforts. So far some countries have successfully launched such initiatives in Africa (Tanzania, Uganda, Malawi, Lesotho, Ethiopia, Zimbabwe, etc). In September 1998, she launched a campaign of the Jubilee 2000 Coalition. She has embarked on new challenges, playing a leading global role as a co-chair of the Jubilee 2000 Africa Campaign, which seeks cancellation of the unpayable backlog debts of the poor countries in Africa by the year 2000. Her campaign against land grabbing and rapacious allocation of forests land has caught the limelight in the recent past.

Wangari Maathai is internationally recognized for her persistent struggle for democracy, human rights and environmental conservation. She has addressed the UN on several occasions and spoke on behalf of women at special sessions of the General Assembly for the five-year review of the earth summit. She served on the commission for Global Governance and Commission on the Future. She and the Green Belt Movement have received numerous awards, most notably The 2004 Nobel Peace Prize. Others include The Sophie Prize (2004), The Petra Kelly Prize for Environment (2004), The Conservation Scientist Award (2004), J. Sterling Morton Award (2004), WANGO Environment Award (2003), Outstanding Vision and Commitment Award (2002), Excellence Award from the Kenyan Community Abroad (2001), Golden Ark Award (1994), Juliet Hollister Award (2001), Jane Adams Leadership Award (1993), Edinburgh Medal (1993), The Hunger Project’s Africa Prize for Leadership (1991), Goldman Environmental Prize (1991), the Woman of the World (1989), Windstar Award for the Environment (1988), Better World Society Award (1986), Right Livelihood Award (1984) and the Woman of the Year Award (1983). Professor Maathai was also listed on UNEP’s Global 500 Hall of Fame and named one of the 100 heroines of the world. In June 1997, Wangari was elected by Earth Times as one of 100 persons in the world who have made a difference in the environmental arena. Professor Maathai has also received honorary doctoral degrees from several institutions around the world: William’s College, MA, USA (1990), Hobart & William Smith Colleges (1994), University of Norway (1997) and Yale University (2004).

The Green Belt Movement and Professor Wangari Maathai are featured in several publications including The Green Belt Movement: Sharing the Approach (by Professor Wangari Maathai, 2002), Speak Truth to Power (Kerry Kennedy Cuomo, 2000), Women Pioneers for the Environment (Mary Joy Breton, 1998), Hopes Edge: The Next Diet for a Small Planet (Frances Moore Lappé and Anna Lappé, 2002), Una Sola Terra: Donna I Medi Ambient Despres de Rio (Brice Lalonde et al., 1998), Land Ist Leben (Bedrohte Volker, 1993).

Professor Maathai serves on the boards of several organizations including the UN Secretary General’s Advisory Board on Disarmament, The Jane Goodall Institute, Women and Environment Development Organization (WEDO), World Learning for International Development, Green Cross International, Environment Liaison Center International, the WorldWIDE Network of Women in Environmental Work and National Council of Women of Kenya.

In December 2002, Professor Maathai was elected to parliament with an overwhelming 98% of the vote. She was subsequently appointed by the president, as Assistant Minister for Environment, Natural Resources and Wildlife in Kenya’s ninth parliament.

From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 2004, Editor Tore Frängsmyr, [Nobel Foundation], Stockholm, 2005

Advertisements

Demand for Referendum on Nuclear Power and Uranium in Finland by Citizens Movements

Posted On thUTCp30UTC09bUTCWed, 14 Sep 2011 21:48:50 +0000 25,2007

Filed under Archives - History
Tags: , , ,

Comments Dropped leave a response

Vaadimme kansanäänestystä ydinvoimasta ja uraanikaivoshankkeista

Suomessa on rakenteilla yksi ydinvoimala ja rakentamislupaa odottaa kaksi periaatepäätösluvan saanutta ydinvoimalahanketta. Suomessa on vireillä myös kymmeniä kaivoshankkeita, joiden malmioihin kuuluu uraani. Ydinvoima- ja uraanikaivoshankkeissaan Suomi on poikkeus, sillä muualla kehittyneen teknologian maissa pyritään ydinvoimasta pois eikä uraanikaivoksia ole enää muissa EU-maissa.

Ydinvoimaenergiaan liittyy kohtuuttoman suuria riskejä.

Tapahtuneiden suurten ydinvoimalaonnettomuuksien syyt ovat olleet erilaisia. Three Mile Island (Harrisburg) -voimalan ja Tshernobylin onnettomuudet johtuivat osin teknisistä puutteista, osin inhimillisistä syistä, Fukushiman katastrofin aiheuttivat luonnonvoimat. Terrori-iskuilta ydinvoimalat ovat toistaiseksi säästyneet, mutta kasvavaa terrorin uhkaa ei voida jättää huomiotta. Ydinvoimayhtiöiden vakuutteluista huolimatta ydinvoimalat ovat haavoittuvia ja kaikkiin mahdollisiin uhkatekijöihin varautuminen on osoittautunut mahdottomaksi, kuten Japanin laaja, yhä jatkuva ydinvoimalakatastrofi osoitti. Suomessakin voi tapahtua käytännössä sama mikä tapahtui Fukushimassa: lauhdeveden virtaus voi tukkeutua esim. tankkerin öljyvuodon tai Pohjois-Suomessa myös ahtojäiden vuoksi. Perämeren pohjukka on myös seismisesti levotonta aluetta. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/06/fennovoimalta_penataan_lisaselvityksia_maanjaristysriskista_2656593.html

Olkiluoto 3:n rakennusprosessiin liittyy kohtuuttoman paljon epäselvyyksiä, ks. mm. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=1059&a=10116 ja http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/lehdistotiedotteet/olkiluoto-3-n-reaktorimalli-ei/

Myöskään normaalisti toimiessaan ydinvoimala ei ole haitaton ympäristölle eikä ihmisille. Saksalaistutkimuksessa vv. 1980-2003 Saksan 16 ydinvoimalan suojavyöhykkeillä asuvissa alle 5-vuotiaissa lapsissa todettiin leukemiaa yli kaksinkertainen määrä muualla asuviin verrattuna, ks. http://www.currentconcerns.ch/index.php?id=706

http://www.kaleva.fi/uutiset/tutkija-tyrmaa-puheet-ydinvoiman-paastottomyydesta/857679

Uraanikaivokset ovat aiheuttaneet mittavia ympäristötuhoja ja terveyshaittoja kaikkialla, mm. Australiassa, Kanadassa ja Ranskassa. EU-maissa ei enää olekaan muita toimivia uraanikaivoksia kuin Talvivaara, joka on aloittanut toimintansa jo ennen laillista lupaa. Se on jo toimintansa alkumetreillä aiheuttanut ympäristöhaittoja. http://talvivaaraymparisto.nettisivu.org/

Oman, ajallisesti käsittämättömän mittavan ongelmansa muodostavat korkea-aktiiviset ydinjätteet. Niiden loppusijoitus on kaikkialla maailmassa ratkaisematta, ja muualla kuin Suomessa ydinjätteen loppusijoitusprojektit onkin keskeytetty toteuttamiskelvottomina. Posivan loppusijoituspaikan periaatepäätös vietiin eduskunnassa läpi uusien voimalalupien käsittelyn ohessa läpihuutojuttuna, vaikka asiantuntijat, mm. geologian professori Matti Saarnisto, antoivat alueen geologiasta jyrkän kielteisiä lausuntoja. http://www.sll.fi/tiedotus/lausunnot/liitto/2009/ymparistovaikutusten-arviointiselostukseen-ydinpolttoaineen-loppusijoituslaitoksen-laajennuksesta-posiva-oy

Posivan (ja Fennovoiman mahdollisen oman loppusijoituspaikan) valmistuessa on myös pelättävissä, että muut EU-maat vaativat oikeutta sijoittaa sinne omia ydinjätteitään. Aiheesta puhutaan tässä saksalaisartikkelissa, jossa Olkiluoto mainitaan nimeltä: http://www.capital.de/politik/100004887.html

Ydinvoimasta pois

Ydinvoima ei ole kannattavaa edes kansantaloudellisesti, ja se on huono keino ilmastonmuutoksen torjunnassa. http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Ydinvoima+on+riski+hyvinvoinnille/1135257746330, http://www.ita-savo.fi/Vapaa-aika/aika_ajaa_ydinvoiman_ohi_9110554.html

Sen lisäksi että ydinvoima on kohtuuttoman riskialtis, se on myös kallis ja tarpeeton energiamuoto ja täysin korvattavissa uusiutuvilla. http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastouutisia&news_id=2954

EU:n talousmahtimaa Saksa tekikin vastikään päätöksen luopua ydinvoimasta vuoteen 2020 mennessä. Sveitsi on tehnyt päätöksen sulkea ydinvoimalansa vuoteen 2034 mennessä. Italian kansa äänesti myös ydinvoimaa vastaan.

Kansanäänestyksiä on ydinvoimasta järjestetty aiemminkin: Itävalta päätti v. 1978 jättää rakenteilla olleen ydinvoimalan käynnistämättä, Ruotsin kansanäänestys hylkäsi ydinvoiman v. 1980.

Myös Suomessa on uudelleenarvioinnin paikka. Vaadimme Suomeen syksyn 2012 kunnallisvaalien yhteyteen kansanäänestystä seuraavista asioista:

1. Olkiluoto 3:n käynnistyslupa

2. Fennovoiman ja TVO:n rakentamisluvat

3. Lisäydinvoiman hyväksyttävyys

4. Uraanikaivosluvat, mukaan lukien kaivoshankkeet, joissa uraani on yhtenä osana malmiota

5. Posivan Onkalo-projektin jatkaminen

Meri-Lapin ydinverkosto http://www.ydinverkosto.net/

Karsikon puolesta Ry http://www.karsikonpuolesta.net/

Lappilaiset Uraanivoimaa Vastaan ry http://uraanivoima.com/?p=yhteystiedot

Pro Hanhikivi http://www.hanhikivi.net

Naiset Rauhan Puolesta http://www.naisetrauhanpuolesta.org/

Naiset Atomivoimaa Vastaan http://www.naisetrauhanpuolesta.org/

Luonto-Liitto http://luontoliitto.fi/

Maan ystävät http://www.maanystavat.fi/

Tekniken i livets tjänst ry http://www.kepa.fi/

Edelleen Ei ydinvoimaa

SRP:n Lapin piirijärjestö/Lapin rauhanryhmä